maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mörkö

Mörkö on yksi Muumi-kirjojen kiehtovimpia hahmoja. Mörkö on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen, sillä se jäädyttää kaiken, johon koskee, jopa maan, jolla kävelee.

Mörkö Taikurin hatussa.
Mörköön tutustutaan ensimmäistä kertaa Taikurin hatussa. Oudot vieraat Tiuhti ja Viuhti saapuvat Muumilaaksoon salaperäisen matkalaukun kanssa. Mörkö tulee Muumilaaksoon vaatimaan laukkua itselleen, mutta muumiperhe puolustaa uusia ystäviään Mörköä vastaan. Tässä kirjassa Mörkö esitetään läpipahana otuksena, Muumilaakson absoluuttisena Toisena, ainoana olentona, jota ei hyväksytä Muumilaakson yleensä niin suvaitsevassa ilmapiirissä.

Taikurin hatun Tofslan ja Vifslan eli Tiuhti ja Viuhti ovat saaneet nimensä Tovelta ja tämän silloiselta rakastajattarelta Vivicalta. Mårra eli Mörkö oli Toven ja Vivican nimitys homoseksuaalisuuteen kohdistuvalle vihamielisyydelle. Siksi Tovelle oli tärkeää, että pienet ja heiveröiset hahmot kuten Tiuhti ja Viuhti päihittävät Mörön tarinoissa. Tiuhti ja Viuhti salakuljettavat mukanaan suurta salaista rubiinia, rakkauden symbolia, jota he yrittävät varjella Möröltä – ympäröivän maailman tuomiolta.

Mörkö Muumipapan urotöissä.
Muumipapan urotöissä nuori Muumipappa kuulee Mörön jahtaavaan jotakuta ja päättää pelastaa tuon poloisen mutta tuleekin pelastaneeksi inhoamansa hemulin tädin. Kirjassa siis selviää, että Muumipappa on tavannut Mörön jo nuoruudessaan. Siksi onkin aika ristiriitaista, että Taikurin hatussa Muumipappa ei ole kuullutkaan Möröstä. Tämä on yksi Muumi-kirjojen sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Mörkö Taikatalvessa.
Taikatalvessa Muumipeikko näkee Mörön useampaan otteeseen mutta erityisen hyvin talviroviolla, jonka Mörkö tahtomattaan sammuttaa pyrkiessään lämpöön. Muumipeikko ei arvosta Mörön tekoa, mutta Muumipeikon talvikaveri Tuu-tikki yrittää herättää tässä myötätuntoa Mörköä kohtaan. Tuu-tikki onkin ensimmäinen Muumi-kirjojen hahmo, joka säälii Mörköä. Taikatalven Mörkö-episodi on alku Muumipeikon muuttuvalle Mörkö-suhteelle.

Mörkö Muumipapassa ja meressä.

Muumipappa ja meri -kirjassa muumiperhe muuttaa majakkasaarelle. Mörkö seuraa perhettä sinne ja kaipaa Muumipeikon lyhdyn lämpöä. Muumipeikko käy öisin rannalla tuomassa lyhdyn Mörön nähtäväksi. Eräänä yönä Muumipeikko ei tuo lyhtyä mukanaan, koska paloöljy on loppunut. Muumipeikko tuumii, että mitähän Mörkö nyt tekee. Mutta nähdessään Muumipeikon Mörkö tanssii ja laulaa ilosta. Muumipeikko ymmärtää, että Mörkö nauttiikin Muumipeikon seurasta eikä lyhdystä. Ja mikä ihmeellisintä: kun Mörkö poistuu, maa ei olekaan jäässä! Mielestäni tämä on yksi Muumi-kirjojen kauneimpia juonenkäänteitä: Taikurin hatun pelottavasta ilkimyksestä tulee Muumipapassa ja meressä Muumipeikon ystävä.

Mörkö Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.
Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa Mörkö on perinteisessä roolissaan pahiksena. Mörkö pelottaa Tuittua, jonka Nyyti pelastaa puraisemalla Mörköä häntään.

Monille tulee yllätyksenä se, että Mörkö on nainen. Eräässä lukijakirjeessä Tove hahmotteli Mörön jälkeläisiä. Hän kertoi, että on olemassa herr-mårra, miespuolinen mörkö. Nais- ja miesmörkö tapaavat ja lämpenevät. Jälkeenpäin syntyy pieniä mörkölapsia, moriitteja (moriter), jotka ovat aivan lämpimiä.

Muumi-kirjojen homssut

Homssu Vaarallisessa juhannuksessa.
Ensimmäinen Muumi-kirjojen homssu tavataan Vaarallinen juhannus -kirjassa. Hän pelastautuu tuhotulvasta Muumitaloon kaverinsa Miskan kanssa. Muumiperheen kanssa hän ja Miska muuttavat ajelehtivaan teatteriin. Homssusta tulee teatterin näyttämömestari.

Seuraava homssu tavataan Taikatalvi-kirjassa. Muumitaloon tulee nälkää ja kylmyyttä pakoon sekalainen joukko vieraita, ja mukana on myös eräs vanha homssu.

Homssut vaunuissa Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.
Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa ajaa homssukatras ohi vaunuilla.

Isä ja poika Kamala tarina -novellissa.
Kamala tarina -novelli kertoo homssuperheestä, johon kuuluu isä, äiti, isoveli ja pikkuveli. Tarina kerrotaan isoveljen näkökulmasta.

Homssu Tuhto Muumilaakson marraskuussa.
Muumilaakson marraskuussa Tuhto-niminen homssu vaeltaa Muumilaaksoon.

Muumiperheen tarina


Muumipappa hyljätään löytölasten kodin portaille eräänä tuulisena syyspäivänä. Hän viettää kurjan lapsuuden löytölasten kodissa hemulin ankarassa kasvatuksessa. Eräänä kevätyönä Muumipappa karkaa ja lähtee seikkailuun. Muumipappa saa kolme ystävää, Fredriksonin, Juksun ja Hosulin. Näiden kanssa Muumipappa seilaa Fredriksonin aluksessa Kuninkaan saarelle, jossa saa kaksi uutta ystävää, Mymmelin tyttären ja kummituksen. 

(Muumipapan nuoruuden ystävät saavat lapsia, joista tulee Muumipapan pojan Muumipeikon ystäviä. Juksu ja Mymmeli saavat Nuuskamuikkusen. Hosuli ja Sosuli saavat Nipsun. Mymmeli saa lukuisia lapsia, joista tunnetaan paremmin Mymmelin tytär ja pikku Myy.)

Eräänä myrskyisenä syysyönä Muumipappa kävelee rannalla, kun aallot huuhtovat rantaan maailman kauneimman muumipeikon, Muumimamman. Muumipappa ja Muumimamma menevät naimisiin ja saavat lapsen, Muumipeikon. Muumipappa lähtee seikkailemaan hattivattien kanssa ja rakentaa Muumitalon. Suuri tuhotulva kuitenkin huuhtoo pois Muumitalon. Muumipeikko ja Muumimamma lähtevät etsimään isäänsä. Matkalla he tutustuvat Nipsuun. Lopulta Muumipappa löytyy kuten myös Muumitalo, joka on ajelehtinut kauniiseen laaksoon, Muumilaaksoon.

Muumit asettuvat asumaan kotiinsa ja elävät mukavaa elämää, kunnes piisamirotta ilmestyy ovelle ja varoittaa maailmanlopusta. Selviää, että hirmuinen pyrstötähti iskeytyy pian maahan. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät retkelle tähtitornille saadakseen lisää tietoa pyrstötähdestä. Matkalla he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, Hemuliin, Niiskuun sekä tämän kauniiseen siskoon, Niiskuneitiin, johon Muumipeikko ihastuu. Lopulta retkeläiset palaavat Muumilaaksoon ja pelastuvat nipin napin pyrstötähdeltä, joka ei iskekään maahan vaan vain hipaisee sitä.

Muumiperhe käy talviunille marraskuussa ja herää jälleen huhtikuussa. Muumipeikko viettää hurjan hauskan kesän tulvillaan seikkailuja: taikuri hattuineen, mamelukkikala, jättimäinen smaragdi, oudot vieraat Tiuhti ja Viuhti… Muumipeikko tapaa myös ensimmäistä kertaa Mörön. Elokuussa Nuuskamuikkunen lähtee ensimmäisen kerran etelään talveksi.

Eräänä elokuuna Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan ja lukee niitä ääneen Muumipeikolle, Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle. Niin he saavat tietää isistään ja äideistään. Muistelmien loppuessa Muumipapan nuoruuden ystävät tulevat yllätysvierailulle. Mymmelin tytär ja pikku Myy jäävät Muumilaaksoon asumaan.

Erään vuoden kesäkuussa Nuuskamuikkunen ei ole vieläkään palannut etelästä. Juuri ennen juhannusta tulivuori purkautuu ja aiheuttaa tulvan Muumilaaksoon. Muumiperhe sekä Niiskuneiti, Mymmelin tytär, pikku Myy sekä ohi kulkeneet Homssu ja Miska pelastautuvat ajelehtivaan teatteriin. Sattumusten vuoksi perhe joutuu eroon toisistaan, mutta Muumipapan kirjoittaman näytelmän avulla kaikki perheenjäsenet päätyvät jälleen yhteen. Nuuskamuikkunenkin tulee takaisin. Tulvan jälkeen muumiperhe ystävineen palaa Muumilaaksoon.

Muumit nukkuvat talvisin talviunta, mutta eräänä talvena Muumipeikko herää eikä saa enää unta. Hän viettää koko talven ilman perhettään, joka koisii Muumitalossa. Seuranaan hänellä on pikku Myy, Muumipapan uimahuoneessa asustava Tuu-tikki sekä sekalaisia talviolentoja. Muumipeikko tapaa myös jälleen Mörön mutta ei enää pelkää tätä yhtä paljon. Keväällä muu muumiperhe herää. Muumipeikko huomaa muuttuneensa talven aikana, eikä hän usko, että toiset pystyvät täysin koskaan ymmärtämään hänen talvikokemustaan.

Seuraavaksi tapahtuu kaikenlaisia sekalaisia sattumuksia. Nuuskamuikkusen ei keväällä tekisi mieli palata kotiin matkoiltaan. Muumipeikko löytää lohikäärmeen. Muumiperhe ottaa luokseen asumaan Ninni-nimisen näkymättömän lapsen ja tekee tästä taas näkyvän. Nipsu antaa pois lempilelunsa ja kuulee Nuuskamuikkuselta opettavaisen tarinan. Muumiperhe herää kesken talven viettämään joulua ensimmäisen kerran.

Erään vuoden elokuussa Muumipappa huomaa kyllästyneensä omaan elämäänsä ja päättää muuttaa majakkasaarelle asumaan. Mukaan lähtevät Muumipeikko, Muumimamma ja pikku Myy. Saarella muumiperhe käy läpi monenlaisia suuria tunteita. Muumimamma kaipaa takaisin laaksoonsa, Muumipappa yrittää selvittää suhdettaan mereen, ja Muumipeikko rakastuu merihevosiin ja ystävystyy Mörön kanssa. Saarella muumiperhe havaitsee, että majakka on sammunut. Lokakuussa selviää, että saarella asuva kalastaja on majakanvartija, ja niin majakka sytytetään taas.

Samaisen vuoden elokuussa Nuuskamuikkunen on lähtenyt Muumilaaksosta kirjoittamatta edes kirjettä Muumipeikolle. Myöhemmin syksyllä Nuuskamuikkunen havaitsee unohtaneensa sadelaulunsa tahdit Muumilaaksoon ja päättää palata Muumilaaksoon. Mymmelin tyttären taas tekee mieli tavata pikkusiskoaan pikku Myytä, ja niin hänkin matkaa Muumilaaksoon. Marraskuussa Muumitaloon saapuu Nuuskamuikkusen ja Mymmelin tyttären lisäksi muitakin sekalaisia vieraita. He kaikki tulevat katsomaan muumiperhettä mutta joutuvat pettymään havaitessaan muumiperheen lähteneen pois. Vieraat elävät Muumitalossa marraskuun ajan kunnes ensilumen aikoihin palaavat takaisin omiin koteihinsa talvea viettämään. Nuuskamuikkunenkin saa sadelaulunsa ja lähtee taas vaelluksellensa. Vain pieni homssu Tuhto jää odottamaan muumiperhettä ja näkee jo, kuinka heidän veneensä myrskylyhdyn valo kajastaa merellä… Marraskuussa muumiperhe siis palaa majakkasaarelta takaisin Muumilaaksoon… Vai palaako? Sen Tove Jansson jättää lukijan päätettäväksi.

(Tässä on muumiperheen seikkailut kronologisessa järjestyksessä siten kuin ne Muumi-kirjoissa on esitetty. Muumi-kuvakirjojen ja Muumipeikko-sarjakuvan tarinat olen jättänyt tästä tekstistä pois.)

Muumi-kirjojen nyytit ja mönkiäiset

Muumimaailmassa on kaksi pientä olentoryhmää: knytt (nyyti) ja kryp (mönkiäinen).

Nyytit ovat hyvin ujoja, hiljaisia ja huomaamattomia olentoja. Nyytit ovat ensimmäisissä Muumi-kirjoissa pienissä sivuosissa. Taikatalvesta eteenpäin näkymättömien ja mitättömien hahmojen osuus Muumi-kirjoissa kasvaa, ja niin nyytitkin pääsevät suurempiin rooleihin. Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa nyyti on jopa pääosassa.

Mönkiäisille ei ole yleensä annettu persoonaa toisin kuin nyyteille, ja mönkiäiset ovat selvästi enemmän eläimiä kuin nyytit. Sirke Happonen kuvaa mönkiäisiä osuvasti "täytekansaksi".

Laila Järvinen lienee 1950-luvun Muumi-kirjojen suomennoksissaan ymmärtänyt kryp- ja knytt-sanat synonyymeiksi, koska hän on käyttänyt samoja nimityksiä näistä kahdesta eri olentoryhmästä. Knytt, småknytt, kryp ja småkryp on eri kirjoissa suomennettu mm. mönkijäksi, pikkupörriäiseksi, mönkiäiseksi ja ötökäksi. Vuonna 1960 Kirsi Kunnas suomensi Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjan ja vakiinnutti nyyti-sanan knytt-sanan suomennokseksi.

Mönkiäiset ja nyytit ovat ulkomuodoltaan hyvin vaihtelevan näköisiä, kuten seuraavista kuvista selviää.

Nyyti eli pikkupörriäinen Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa.

Nyyti eli ötökkä Salome Taikatalvessa.

Nyyti Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.

Nyyti Tuitun kanssa Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.
Onkohan Tuittukin nyyti?

Nyyti Kuusi-novellissa.

Nyyti ja sen sukulaiset Kuusi-novellissa.

Mönkiäinen eli Ti-ti-uu Kevätlaulu-novellissa.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Mūmin (1969) ja Shin Mūmin (1972)

Japanilaiset rakastavat muumeja, joten eipä ole ihme, että Japanissa on ehditty tehdä jo neljä muumianimesarjaa ja yksi muumianime-elokuva. Tässä tekstissä esitellään näistä sarjoista kaksi ensimmäistä.


Mūmin (1969)

Mūmin eli Muumi on vuonna 1969 valmistunut 65-jaksoinen japanilainen animesarja. Sarja on tunnettu siitä, että se ei saanut Tove Janssonin hyväksyntää. Tove matkusti Japaniin katsomaan tv-sarjan jälkeä eikä pitänyt näkemästään lainkaan. Animelle ei saatu levityslupia muihin maihin. Syitä ei ole vaikea keksiä. Muumihahmot ovat muuttuneet lähes tunnistamattomiksi sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Tarinoita on myös muuteltu rankemmalla tavalla, ja mukana on paljon hahmoja, joita ei kirjoissa ole. Muumilaaksossa on täysin sinne kuulumattomia asioita kuten autoja. Jaksoissa on paljon väkivaltaa, ja tunnelma on välillä kovin ahdistava. Hahmot myös ryyppäävät. Sarja on selvästi suunnattu enemmänkin aikuisille kuin lapsille.

Ruma muumi.


Shin Mūmin  (1972)

Shin Mūmin eli Uusi Muumi on vuonna 1972 valmistunut 54-jaksoinen jatko-osa Mūmin-sarjalle. Tähän jatko-osaan Muumeista muokattiin enemmän alkuperäisteosten kaltaisia, ja sarja saikin Tovelta levitysoikeudet. Muumien ulkonäkö on tässä sarjassa hurjan erilainen verrattuna aikaisempaan sarjaan. Eron voisi tiivistää näin: vuoden 1969 muumit ovat rumia ja vuoden 1972 muumit ylisöpöjä. Tämä sarja onkin selvästi jo enemmän lastenohjelma, vaikka kyllä tässäkin on mukana monia outouksia.

Söpö muumi.


Extrakivaa!

Kaikki sarjan jaksot on ladattu YouTubeen, ja ne voi katsoa snusmumur1kun kanavalla. (En kyllä suosittele näitä herkkänahkaiselle muumien ystävälle, sillä näistä jaksoista voi tulla oikeasti paha mieli!)

Lisätietoa sarjoista saa näistä teksteistä: Jari Lehtisen esitelmä sekä Eija Niskasen artikkeli valottavat tv-sarjan taustoja, kun Samin animaatioblogissa taasen vertaillaan muumien ulkonäön muutosta sarjan edetessä.

Sarjoissa on muuten aika ihana tunnuslaulu!

Olen kerännyt kuvakansioon järkyttävimpiä ja oudoimpia asioita, joita näissä kahdessa animesarjassa esitettiin.

Haisuli. <3

Tove Jansson ateljeessaan

Tässä on muutamia kuvia vanhasta Tove Janssonista hänen ateljeessaan.

Tove 1975 omakuvansa kanssa.

Tove 1975.

Tove 1982.

Tove 1987.

Tove 1987.

Tove 1990-luvulla.

Tove Jansson lapsena













Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)


Muumipeikko ja pyrstötähti (Tanoshii Moomin ikka: Muumindani no suiseion vuonna 1992 ilmestynyt japanilainen anime-elokuva, joka pohjautuu Tove Janssonin samannimiseen Muumi-kirjaan. Elokuvan tuotti Dennis Livson, käsikirjoitti Akira Miyazaki, ohjasi Hiroshi Saito ja sävelsi Pierre Kartner. Elokuva seuraa kirjaa sangen uskollisesti, vaikkakin joitakin muutoksia on tehty. Pikku Myy on otettu mukaan tarinaan - ymmärrettävistä syistä, sillä onhan tuo pikku tuittupää yksi suosituimpia muumihahmoja ja tuokin elokuvaan sutkautuksillaan lisää huumoria. Animaatio on silmiähivelevää, ja musiikki on kaunista.

Piisamirotta tulee muumiperheen luo ja alkaa paasata maailmanlopusta.
Muumipeikko, Nipsu ja pikku Myy
lähtevät tähtitornille selvittämään, mistä on kysymys.

Matkalla he saavat uusia ystäviä:
Nuuskamuikkusen, Niiskun, Niiskuneidin ja Hemulin.

Tähtitornissa selviää, että maahan aikoo iskeytyä pyrstötähti.

Joukko lähtee pikaisesti kohti kotia,
jotta he ehtivät Muumipeikon syntymäpäiväksi kotiin syömään kakkua.

Lapset saapuvat kotiin juuri ennen kuin pyrstötähti iskee maahan.

Onneksi pyrstötähti ei tuhoakaan maata.

Merikin tulee takaisin.

Happy end.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Muumilaakson tarinoita (1990-1992)

Muumilaakson tarinoita on varmasti kaikkien aikojen suosituin ja katsotuin lastenohjelma Suomessa. Jo parikymmentä vuotta ovat suomalaiset lapset kasvaneet tuota tv-sarjaa katsoen. Tv-sarjan avulla kaikki suomalaiset ovat oppineet tuntemaan muumit. Tässä tekstissä esittelen lähinnä tv-sarjan taustoja enkä juuri muuta, koska tv-sarjasta on niin paljon tietoa saatavilla.

Muumilaakson tarinoita oli ulkomailla menestyneen suomalaisen tv-tuottaja Dennis Livsonin idea. Tove Jansson ei aluksi uudesta muumianimesarjasta innostunut, sillä hänellä oli huonoja kokemuksia japanilaisista muumituotannoista. Livson sai taivutella Tovea uuden tv-sarjaan tekoon kauan, vuosien 1973-1988 ajan. Lopulta Tove suostui, ja niin uutta tv-sarjaa alettiin tehdä Livsonin Tokion-studiossa.

Dennis Livson ja Lars Jansson tekivät ensimmäiset käsikirjoitussuunnitelmat, mutta japanilaisille jäi tehtäväksi lopullinen käsikirjoitus, jonka Lars Jansson kuitenkin vielä hyväksyi. Lars vietti kesää saarella, jossa ei ollut sähköä, joten ainoa tapa tavoittaa hänet Japanista oli faksilaite, joka sai virtansa aggregaatista. Japanilaiset animaattorit tekivät matkan Suomeen, ottivat kymmeniä valokuvia ja tekivät lukuisia yksityiskohtaisia piirustuksia. Kun sarjasta oli jo pieni koepätkä olemassa, matkusti Tove Jansson Japaniin tarkastelemaan tuotosta.  Tovelle näytettiin tv-sarjan ensimmäiset kolme minuuttia, ja ne nähtyään Tove tokaisi: "Nu lever det!" ("Nehän elävät!") 

Samalla Japanin-reissulla Tovelta kysyttiin monia muumihahmojen liittyviä yksityiskohtia. Japanilaisten piti selvittää mitä erikoisimpia yksityiskohtia muumeista Tovelta, muun muassa se, käyttääkö Muumipappa hattu sängyssäkin ja millaisia alusvaatteita Pikku Myy käyttää. Tove ja Lars keskustelivat myös muumihahmojen luonteista, jotka oli yleensä ottaen tajuttu hyvin. Vaikeinta japanilaisten oli ymmärtää pikku Myytä, joka koostaan huolimatta on hyvin aikuinen ja hyvin kapinallinen. Tuulikki Pietilä, muumikuvaelmien ja Muumitalon tekijä, taasen tarkasti animaation Muumitalon ja oli tulokseen tyytyväinen. Ainoa asia, johon Tove pettyi, oli se, etteivät japanilaiset halunneet käyttää Erna Tauron muumisävellyksiä Toven tahdon mukaisesti.

Kun tv-sarjaa sitten alettiin tekemään, projektia seurattiin Suomen mediassa tiiviisti. Vuonna 1990 raportoitiin näin: "Tiettävästi noin viidellä miljoonalla markalla Yleisradio saa Suomen esitysoikeuksien lisäksi haltuunsa myös pohjoismaiset oikeudet. Koko Muumi-projekti maksaa 100 miljoonaa markkaa, josta elokuvan osuus on 16 miljoonaa. Muumi-maailman luojille, Tove ja Lars Janssonille, summasta menee jokunen miljoona." Sarja sai Suomen tv-ensi-iltansa 1.9.1991. Sarjasta tuli välittömästi supersuosittu, se sai suurta medianäkyvyyttä ja aloitti hurjan muumibuumin.

Tove Jansson oli japanilaiseen sarjaan hyvin tyytyväinen: "Yhteistyö tuottaja Dennis Livsonin kanssa sujui loistavasti. Hän ymmärsi Muumilaakson perimmäisen idean. Animaatio on taiteellisesti korkeatasoinen ja maailmaltaan iloinen. Se on säilyttänyt Muumilaakson tunnelman ja luonteen." Vuonna 1994 Tove kommentoi tv-sarjaa näin: "Minun mielestäni japanilainen piirrossarja on uskomattoman taitavasti tehty. Oletteko nähneet heidän rajuilmansa, juoksevan veden, tulvat, lumimyrskyt! Ja kaikenlaiset pikkueläimet, jotka asuvat meressä, maassa ja ilmassa, ne on piirretty suurella rakkaudella. Jos heidän Muumilaaksonsa ei ole aivan samanlainen kuin meidän, niin ei se minusta niin vakavaa ole. Sadun ajatus on meillä kuitenkin yhteinen."

Pikku Myy on yksi sarjan suosituimpia hahmoja...

...Nuuskamuikkusen ohella.

Tämä lienee Suomen tv-historian eniten lapsia traumatisoinut hetki.


Osa jaksoista pohjautuu Tove Janssonin Muumi-kirjoihin...

...ja osa Toven ja Larsin Muumipeikko-sarjakuviin.

Osa tarinoista on taasen aivan uusia.

Sarjassa kuvattiin hyvin Muumilaakson perusteemoja:
yksinäisyyttä...

...ystävyyttä...

...pelkoa...

...ja turvallisuutta.