sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Muumien esi-isät

Muumien esi-isät esiintyvät Muumi-teoksissa muutamaan otteeseen. Esi-isien ulkonäkö vaihtelee kovasti eri teoksissa.

Muumien esi-isät kaakeliuunin takana Muumit ja suuri tuhotulva -kirjassa.
Tutkija Sirke Happosen mukaan nämä esi-isät muistuttavat Toven varhaista Snork-hahmoa.
Ensimmäisen kerran muumien esi-isät mainitaan Muumit ja suuri tuhotulva -kirjassa, kun Muumimamma kertoo Muumipeikolle muumipeikkojen historiasta. Niinä aikoina he asuivat yhdessä talonpeikkojen kanssa ihmisten kodeissa, yleensä kaakeliuunien takana. - Joitakin meistä asuu siellä varmasti vieöäkin, sanoi Muumimamma. - Siellä missä ihmisillä on vielä kaakeliuuneja, nähkääs. Mutta lämpöjohdoista me emme pidä.


Muumien esi-isä Taikatalvi-kirjassa.
Aika hellyyttävä karvaturri, eikös vaan? :)

Taikatalvi-kirjassa Muumipeikko saa tutustua esi-isäänsä, kun hän vapauttaa tämän uimahuoneen kaapista: Se oli pitkäkarvainen ja harmaa ja sillä oli iso kuono. Esi-isä muuttaa Muumitaloon kaakeliuuniin ja laittaa siellä paikat hyrskyn myrskyn rakentamalla huonekaluista kaakeliuunin ympärille suojamuurin. Tuu-tikki analysoi: Hän on yrittänyt rakentaa viihtyisän tiheikön talonsa ympärille. Tämän jälkeen esi-isä ei enää poistu kaakeliuunista. Esi-isä oli vaiti. Hän oli sulkenut kaakeliuunin luukut ja ehkä vetäytynyt jälleen tuhat vuotta taaksepäin. 

Muumien esi-isät sarjakuvassa Yksinäinen saari.

Hurjimman näköiset esi-isät esiintyvät sarjakuvassa Yksinäinen saari. Paljastuu, että muumien esi-isät olivat ammateiltaan hylynryöstäjiä. Esi-isät heräävät henkiin, sytyttävät merkkitulen, räjäyttävät ilotulitteita ja lopulta muuttavat Muumitaloon.

Muumien esi-isät sarjakuvassa Yksinäinen saari.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Muumi-kirjojen vilijonkat

Useissa Muumi-kirjoissa esiintyy vilijonkkia. Muumi-kirjoissa esiintyvät vilijonkat ovat eri hahmoja, mutta he kantavat lajinsa nimeä eikä heillä ole sen persoonallisempia nimiä.

Suomennoksissa Filifjonkan on vääntynyt moneen eri muotoon:
- Hannes Korpi-Anttilan suomennos Kuinkas sitten kävikään? -kuvakirjaan: Vilivinkka.
- Laila Järvisen suomennos Vaarallinen juhannus -kirjaan: Vilijaana (Filifjonka) ja Vilijanne (Filifjonk).
- Laila Järvisen suomennos Taikatalvi-kirjaan: vilijonkka.
- Kirsi Kunnaksen suomennos Kuka lohduttaisi Nyytiä?-kuvakirjaan: Vilijaana.
- Laila Järvisen suomennos Hemuli joka rakasti hiljaisuutta -novelliin: Vilivinkka.
- Laila Järvisen suomennos Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin -novelliin: Vilijonkka.
- Kaarina Helakisan suomennos Muumilaakson marraskuu -kirjaan: Vilijonkka.

Vilivinkka Kuinkas sitten kävikään? -kuvakirjassa.

Ensimmäinen vilijonkka tavataan Kuinkas sitten kävikään? -kirjassa. Jo tässä ensimmäisessä esiintymisessään vilijonkkalaji näyttää luonteensa: hermostunut ja neuroottinen.

Teatterirotta Emma Vaarallisessa juhannuksessa.

Vilijaana Vaarallisessa juhannuksessa.
Vilijanne ja Vilijaana Vaarallisessa juhannuksessa.

Vaarallisessa juhannuksessa tutustutaan kokonaiseen vilijonkkaperheeseen. Teatterirotta Emma asustaa ja siivoaa teatterissa. Hänen ukkovainaansa oli teatterin näyttämömestari Vilijanne. Vilijannen sisarentytär taasen on Vilijaana, joka kutsuu Emman joka vuosi juhannusjuhliin, joihin Emma ei koskaan tule. Kireät ovat välit tässäkin vilijonkkasuvussa, mikä onkin tyypillistä vilijonkille. Siitä, onko teatterirotta Emma vilijonkka, ei  muuten ole täyttä varmuutta, mutta epäilys on suuri johtuen Emman vilijonkkamaisesta ulkonäöstä ja käytöksestä (komentelee ja siivoaa) sekä hänen vilijonkka-aviomiehestään.

Vilijonkka Taikatalvessa.

Taikatalvessa esiintyvä vilijonkka on hyvin pienessä joskin muistettavassa osassa: - - Vilijonkka juoksi sekapäisenä ja voivotellen edestakaisin puutarhassa. Hänen ruukkukasvinsa olivat paleltuneet. Joku oli syönyt hänen ruokansa. Ja matkalla Muumilaaksoon hän oli kohdannut erään hävyttömän Kampsun, joka oli sanonut, että talvi on talvi ja sitä varten on varustauduttava ajoissa. Tässä kirjassa ensimmäistä kertaa viitataan Vilijonkan ja Louskan/Kampsun suhteeseen. Taikatalven Vilijonkka on yrmeä ja paheksuva, kuten vilijonkkien on tapana olla.

Vilijonkka Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -novellikokoelmassa.

Viimeisissä Muumi-kirjoissa Vilijonkka korvaa Niiskuneidin päänaishahmona. Neuroottinen Vilijonkka on kieltämättä psykologisesti paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin herttainen Niiskuneiti. Kummatkin edustavat tosin joitain perinaisellisia piirteitä. Vilijonkan ensimmäinen esiintyminen kunnon henkilöhahmona enemmän kuin tyyppinä on Näkymätön lapsi -novellikokoelman Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin -novellissa. Vilijonkka odottaa onnettomuuden tapahtuvan eikä tykkää Kampsusta vaikka kutsuukin tämän teelle luokseen.

Vilijonkka Muumilaakson marraskuussa.

Parrasvaloihin Vilijonkka pääsee Muumilaakson marraskuussa. Siivousta rakastava Vilijonkka elelee yksin talossaan, kunnes hän eräänä päivänä melkein putoaa katolta, syöksyy eksistentialistiseen kriisiin, pakkaa laukkunsa ja matkaa Muumilaaksoon tapaamaan muumiperhettä. Vaan muumitpa ovat lähteneet pois. Muiden kaltaistensa kanssa Vilijonkka jää asustamaan Muumitaloon marraskuun ajaksi. Traumaattisen kokemuksensa takia Vilijonkka ei kykene enää siivoamaan, ja lisäksi hän käy läpi identiteettikriisiä. Niinpä Vilijonkka alkaa matkia Muumimammaa epäonnistuen siinä pahasti - - sillä tietenkään vilijonkasta ei koskaan voi tulla mitään muuta kuin vilijonkka. Lopulta Vilijonkka hyväksyy itsensä, tekee suursiivouksen Muumitalossa ja lähtee sitten omaa kotiaan siivoamaan. Vilijonkka on yksi Muumilaakson marraskuun mielenkiintoisimmista hahmoista. Jännittävää tässä viimeisessä Muumi-romaanissa onkin se, että edellisten kirjojen sivuhahmot korvaavat teoksessa muumit.

Vilijaana Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.

Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjassa tavataan harvinaisen mukavia ja hilpeitä vilijonkkia.

Vilijonkka Vaarallinen matka -kuvakirjassa.
Vaarallisessa matkassa Vilijonkkaa ei edes mainita itse tekstissä, mutta hän esiintyy hyväntuulisena toiseksi viimeisessä kuvassa.

Aivan uuteen elämään vilijonkkalaji pääsee Muumipeikko-sarjakuvassa, jossa esiintyy pöyhkeä ja omanarvonsa tunteva yksinhuoltajaäitivilijonkka. Sarjakuvavilijonkka onkin ollut innoittajana Muumilaakson tarinoita -tv-sarjan rouva Vilijonkan hahmossa, ei niinkään Muumi-kirjojen vilijonkat.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Muumi-kirjojen hemulit

Muumi-kirjoissa esiintyy useita hemuleita. Hemuleille on tyypillistä olla aina työn touhussa. Hemulit rakastavat järjestelmällisyyttä ja edustavat Muumilaaksossa tieteitä ja instituutioita. Hemulit ovat usein hieman tosikkomaisia luonteeltaan tai sitten luonnottoman hilpeitä. Hemulit osaavat olla hyvin ärsyttäviä, mutta toisaalta heidän inhimillisyydessään on jotain hyvin sympaattista.

Muumeissa ja suuressa tuhotulvassa hemuli suuttuu tuolinsa tuhoutumisesta.

Muumipeikossa ja pyrstötähdessä tavataan perhostenkerääjähemuli.

Muumipeikossa ja pyrstötähdessä tutustutaan myös postimerkkeilijähemuliin.

Taikurin hatussa postimerkkeilijähemuli ryhtyy kasvitieteilijäksi.
Muumipapan urotöissä Muumipappa kasvaa löytölasten kodissa karmaisevan Hemuli-tädin komennuksessa.


Vaarallisessa juhannuksessa puistonvartijahemulit saavat opetuksen kiellettyään lapsia leikkimästä puistossa.


Vaarallisessa juhannuksessa poliisihemuli vangitsee Muumipeikon ja Niiskuneidin ja laittaa säikyn hemuliserkkunsa vahtimaan näitä.

Taikatalvessa Muumilaaksoon saapuu ulkoilmaintoinen hiihtäjähemuli.

Näkymättömän lapsen hemuli rakastaa hiljaisuutta....

... mutta hänen sukulaisensa ovat kovin äänekkäitä.

Muumilaakson marraskuun hemuli on välillä myös leikkisä.

Kuinkas sitten kävikään? -kuvakirjan imuroiva hommuli on hyvin pelottava.

Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa hyväntuulinen hemuli sytyttää ilotulituksen.

Hiihtäjähemuli tekee paluun Vaarallinen matka -kuvakirjassa.
Surku on mukana, mutta mihin Salome jäi?

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Muumilaakson marraskuu (Sent i november, 1970)


Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu. 

Syksyllä Nuuskamuikkunen lähtee kohti etelää. Hän aikoo matkallaan tehdä sadelaulun mutta huomaa kadottaneensa sävelmänsä viisi ensimmäistä tahtia Muumilaaksoon. Niin Nuuskamuikkunen kääntyy takaisin palatakseen Muumilaaksoon.


Illalla kun kaikki olivat menneet koteihinsa nukkumaan ja lahti oli hiljennyt, homssu alkoi kertoa itselleen ikiomaa tarinaansa. Siinä puhuttiin onnellisesta perheestä. 

Pieni homssu Tuhto asuu hemulin veneen alla ja unelmoi muumiperheestä ja erityisesti Muumimammasta. Eräänä päivänä hän päättää lähteä Muumitaloon tapaamaan muumeja.


Eräänä marraskuisena torstaipäivänä sade lakkasi ja Vilijonkka päätti pestä ullakkokerroksen ikkunat. 

Vilijonkka putoaa melkein katolta ja päättää muuttaa elämänsä. Hän haluaa unohtaa siivoamisen ja yksinäisen elämänsä isossa talossaan ja lähtee Muumilaaksoon tapaamaan muumiperhettä.

Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon. 

Hemulin elämässä jokainen päivä on samanlainen. Kurjissa mietteissään hemuli muistaa äkkiä kesäisen Muumilaakson ja Muumitalon ihanan vierashuoneen, jossa on onnellista herätä. Saman tien hemuli päättää lähteä kohti Muumilaaksoa.


Hän oli kamalan vanha ja unohti helposti asioita. Kun hän pimeänä syysaamuna heräsi, hän oli unohtanut nimensä. On vähän surumielistä unohtaa muiden nimet, mutta vain mukavaa kun saattoi unohtaa oman nimensä.

Ruttuvaari on turhaantunut sukulaisiinsa ja päättää unohtaa kaiken sellaisen. Hän muistaa laakson, jossa hän on kerran käynyt ja jossa oli ihana puro.


Metsän poikki tuli Mymmeli, ja hän mietti mielessään: Onpa vasta mukavaa olla Mymmeli! Minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olo. 

Mymmeli saapuu Muumilaaksoon tapaamaan pikkusiskoaan pikku Myytä.


Perillä Muumitalossa vieraat tapaavat toisensa ja huomaavat, että muumiperhe on lähtenyt. Kukaan tiedä, minne he menivät ja milloin he tulevat takaisin.Vieraat jäävät asustamaan Muumitaloon ja alkavat elää muumiperheen mukaista elämää. Vilijonkka yrittää olla Muumimamma, ja hemuli leikkii Muumipappaa. Tuhto alkaa kuvitella, kuinka nummuliittieläin kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Ruttuvaari luulee peilikuvaansa muumien esi-isäksi, ja Nuuskamuikkunen havaitsee ikävöivänsä muumiperhettä. Mymmeli on ainoa, jolla ei tunnu olevan suurempia huolia.


Muumitalossa kuusikko elää neuroosiensa, pelkojensa ja toiveidensa keskellä. Lopulta he kaikki saavat huomata, että tärkeintä on olla oma itsensä. Vilijonkka haluaa taas siivota ja hemuli järjestellä. Mymmeli saa tanssia eikä koskaan aio siivota. Niin he palaavat koteihinsa. Nuuskamuikkunen löytää kadonneet sävelensä ja lähtee kohti etelää. Ruttuvaari vetäytyy talviunille. Tuhto hautaa nummuliitti- ja mammakuvitelmansa ja jää vastaanottamaan mereltä saapuvaa muumiperhettä.


Muumilaakson marraskuu on Tove Janssonin viimeinen Muumi-romaani. Se on Muumi-kirja vailla muumeja. Muumilaakson marraskuu tapahtuu sinä aikana, kun muumiperhe asuu majakkasaarella teoksessa Muumipappa ja meri. Muumilaakson marraskuu on enemmän aikuisten- kuin lastenkirja. Kirjassa ei tapahdu paljon, ja tunnelma on melankolinen. Luulen, että jokainen muumien ystävä saa tästä kirjasta kuitenkin jotain lohtua itselleen. Muumilaakson marraskuu on syvästi viisas ja kaunis teos.

Ja nyt homssu näki myrskylyhdyn, jonka pappa oli ripustanut maston nokkaan. Lyhty oli lempeän värinen ja paloi tasaisesti. Vene oli vielä hyvin kaukana, homssulla oli hyvää aikaa palata metsän poikki laaksoon ja kulkea rantaa myöten venelaiturille. Hän ehtisi perille juuri parahiksi ottamaan vastaan veneen kiinnitysköyden.