tiistai 6. elokuuta 2013

Muumimaailma

Lapsuuden haaveeni toteutui, kun pääsin käymään tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni Muumimaailmassa! Se oli vallan mainio kokemus.

Muumitalo!

Muumimaailma perustuu Dennis Livsonin tuottamaan Muumilaakson tarinoita -tv-sarjaan, joten Tove Janssonin alkuperäisteokset eivät siellä ole edustettuina. Tämä on valitettavaa mutta ymmärrettävää. Suurimmalle osalle lapsista juuri animaatiosarjan muumitodellisuus on se oikea. Muumimaailma kunnioittaa Toven teosten henkeä parhaiten Teatteri Emman ja muumimusiikin kautta. Teatterissa on koko päivän ajan ohjelmaa, ja Muumimaailman kaduilla raikaa laulu koko ajan. Tosin Teatteri Emman esitykset ovat sangen simppeleitä tekeleitä, ja muumilaulut taasen ovat noita animaatiosarjasta tuttuja renkutuksia. Olisipa hienoa nähdä Teatteri Emman lavalla esitettävän Toven muuminäytelmiä ja muumihahmojen laulavan Toven alkuperäisiä muumilauluja!

Muumihahmot laulavat tuttua laulua.
Paapapapaappa....

Muumimaailmassa minua viehätti eritoten ihmisläheisyys. Kaikki tärkeimmät animaatiosarjan hahmot seikkailivat ympäri Muumimaailmaa ja puhuttelivat kävijöitä. Kävin muutama vuosi sitten Pariisin Disneylandissa, ja siellä ei saanut antautua keskusteluun Lumikin kanssa, mutta Muumimaailmassa Hosuli juttelee oikein mielellään vieraan kanssa. Hauskaa on eritoten se, etteivät hahmojen näyttelijät tehneet eroa aikuisen ja lapsen välillä. Sadun maailma säilyi särkymättömänä.

Drontti Edvard!

Näyttelijöistä ehdottomasti loistavin oli Noita. Hän oli aidosti hieman pelottava hahmo, sillä Noidan suusta saattoi tulla mitä tahansa. Näyttelijä veti aivan loistavaa show'ta: kiukutteli, uhkaili ja illisteli vierailijoille. Noita oli niin viihdyttävä, että palasimme hänen luokseen uudestaan ja uudestaan. Isommat lapset aivan rakastuivat Noidan ilkeilyihin - tosin pienimmät saattoivat oikeasti säikähtää. Ja mikseipä joku isompikin... Kaverini kysyi Noidalta, josko tämä tulisi hänen kanssaan kuvaan. Noita vastasi: "No en todellakaan tule noin ruman ihmisen kanssa!" Siinä meni aikuinen ihminen hiljaiseksi... :D Oikeastaan vasta Muumimaailmassa ymmärsin, että Noita, tämä animaatiosarjaa varten luotu aivan uusi hahmo, sopii muumien maailmaan kuin nakutettu, sillä hänessä on samanlaista virkistävää ilkimysenergiaa kuin pikku Myyssä.

Aliisa ja Noita.

Parasta Muumimaailmassa ovat kuitenkin itse muumit. Voi sitä onnea, kun pääsee Muumimammaa halaamaan! Siinä muuttuu hetkessä lapseksi. Muumimaailmaan kannattaa mennä lapsen kanssa, sillä on erittäin liikuttavaa ja suloista katsella, kuinka pienet lapset uskovat muumit aivan ihkaoikeiksi. Pienimmät lapset menivät aivan onnesta sekaisin, kun tapasivat muumit ja tarrautuivat näiden jalkoihin kiinni.

Merenhuiske.

Muumimaailman ehdottomiin must-juttuihin kuuluu myös japanilaisten turistien bongaus. Paikalla oli paljon ulkomaalaisia turisteja. Silti mihinkään kohteeseen ei tarvinnut odotella. Muumimaailma on kyllä todella hieno paikka!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tove Janssonin "vauvakirjat"

Tove Jansson osallistui uransa aikana aikana kahden "vauvakirjan" tekoon. Molemmissa oli mukana hänen äitinsä Ham. Vuonna 1937 ilmestyneeseen Ella Pippingin kirjoittamaan Jag-kirjaan Ham ja Tove tekivät yhdessä kuvituksen. Vuonna 1965 ilmestyneeseen Toven kirjoittamaan Vi-kirjaan taasen teki kuvituksen Ham. Vi on "vauvakirja pariskunnille", ja siihen saavat pariskunnat täyttää tietonsa kuten "missä tapasimme". Kirjan alaotsake onkin En romantisk bok för älskande eli kirja rakastuneille. Jag-kirja on suomennettu nimellä Minä, mutta Vi-kirjaa ei ole suomennettu, eikä ihmekään, sillä idea on kieltämättä erikoinen. Jag-kirja myi mukavasti ja tuotti tekijänoikeuspalkkioita tekijöilleen vielä pari vuosikymmentä.

Kävin katsomassa näitä kahta teosta Kansalliskirjastossa, sillä muualta en ole näitä teoksia löytänyt. Kansalliskirjastossa ei saa skannata, joten otin kuvia kännykkäkameralla, ja siksi kuvien taso on surkea. Mutta ehkä niistä saa jotain käsitystä kirjojen kuvituksesta. Vi-kirjassa on paljon pieniä koristekuvia kuten kukkia, näkinkenkiä ja enkeleitä. Jag-kirjassa on mukana humoristisia kuvia kiljuvista vauvoista sekä myös perinteisempiä vauvakirjakuvia.

Toven tai Hamin kuvitusta Jag-kirjaan.

Hamin kuvitusta Toven Vi-kirjaan.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mörkö

Mörkö on yksi Muumi-kirjojen kiehtovimpia hahmoja. Mörkö on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen, sillä se jäädyttää kaiken, johon koskee, jopa maan, jolla kävelee.

Mörkö Taikurin hatussa.
Mörköön tutustutaan ensimmäistä kertaa Taikurin hatussa. Oudot vieraat Tiuhti ja Viuhti saapuvat Muumilaaksoon salaperäisen matkalaukun kanssa. Mörkö tulee Muumilaaksoon vaatimaan laukkua itselleen, mutta muumiperhe puolustaa uusia ystäviään Mörköä vastaan. Tässä kirjassa Mörkö esitetään läpipahana otuksena, Muumilaakson absoluuttisena Toisena, ainoana olentona, jota ei hyväksytä Muumilaakson yleensä niin suvaitsevassa ilmapiirissä.

Taikurin hatun Tofslan ja Vifslan eli Tiuhti ja Viuhti ovat saaneet nimensä Tovelta ja tämän silloiselta rakastajattarelta Vivicalta. Mårra eli Mörkö oli Toven ja Vivican nimitys homoseksuaalisuuteen kohdistuvalle vihamielisyydelle. Siksi Tovelle oli tärkeää, että pienet ja heiveröiset hahmot kuten Tiuhti ja Viuhti päihittävät Mörön tarinoissa. Tiuhti ja Viuhti salakuljettavat mukanaan suurta salaista rubiinia, rakkauden symbolia, jota he yrittävät varjella Möröltä – ympäröivän maailman tuomiolta.

Mörkö Muumipapan urotöissä.
Muumipapan urotöissä nuori Muumipappa kuulee Mörön jahtaavaan jotakuta ja päättää pelastaa tuon poloisen mutta tuleekin pelastaneeksi inhoamansa hemulin tädin. Kirjassa siis selviää, että Muumipappa on tavannut Mörön jo nuoruudessaan. Siksi onkin aika ristiriitaista, että Taikurin hatussa Muumipappa ei ole kuullutkaan Möröstä. Tämä on yksi Muumi-kirjojen sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Mörkö Taikatalvessa.
Taikatalvessa Muumipeikko näkee Mörön useampaan otteeseen mutta erityisen hyvin talviroviolla, jonka Mörkö tahtomattaan sammuttaa pyrkiessään lämpöön. Muumipeikko ei arvosta Mörön tekoa, mutta Muumipeikon talvikaveri Tuu-tikki yrittää herättää tässä myötätuntoa Mörköä kohtaan. Tuu-tikki onkin ensimmäinen Muumi-kirjojen hahmo, joka säälii Mörköä. Taikatalven Mörkö-episodi on alku Muumipeikon muuttuvalle Mörkö-suhteelle.

Mörkö Muumipapassa ja meressä.

Muumipappa ja meri -kirjassa muumiperhe muuttaa majakkasaarelle. Mörkö seuraa perhettä sinne ja kaipaa Muumipeikon lyhdyn lämpöä. Muumipeikko käy öisin rannalla tuomassa lyhdyn Mörön nähtäväksi. Eräänä yönä Muumipeikko ei tuo lyhtyä mukanaan, koska paloöljy on loppunut. Muumipeikko tuumii, että mitähän Mörkö nyt tekee. Mutta nähdessään Muumipeikon Mörkö tanssii ja laulaa ilosta. Muumipeikko ymmärtää, että Mörkö nauttiikin Muumipeikon seurasta eikä lyhdystä. Ja mikä ihmeellisintä: kun Mörkö poistuu, maa ei olekaan jäässä! Mielestäni tämä on yksi Muumi-kirjojen kauneimpia juonenkäänteitä: Taikurin hatun pelottavasta ilkimyksestä tulee Muumipapassa ja meressä Muumipeikon ystävä.

Mörkö Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.
Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa Mörkö on perinteisessä roolissaan pahiksena. Mörkö pelottaa Tuittua, jonka Nyyti pelastaa puraisemalla Mörköä häntään.

Monille tulee yllätyksenä se, että Mörkö on nainen. Eräässä lukijakirjeessä Tove hahmotteli Mörön jälkeläisiä. Hän kertoi, että on olemassa herr-mårra, miespuolinen mörkö. Nais- ja miesmörkö tapaavat ja lämpenevät. Jälkeenpäin syntyy pieniä mörkölapsia, moriitteja (moriter), jotka ovat aivan lämpimiä.

Muumi-kirjojen homssut

Homssu Vaarallisessa juhannuksessa.
Ensimmäinen Muumi-kirjojen homssu tavataan Vaarallinen juhannus -kirjassa. Hän pelastautuu tuhotulvasta Muumitaloon kaverinsa Miskan kanssa. Muumiperheen kanssa hän ja Miska muuttavat ajelehtivaan teatteriin. Homssusta tulee teatterin näyttämömestari.

Seuraava homssu tavataan Taikatalvi-kirjassa. Muumitaloon tulee nälkää ja kylmyyttä pakoon sekalainen joukko vieraita, ja mukana on myös eräs vanha homssu.

Homssut vaunuissa Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.
Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa ajaa homssukatras ohi vaunuilla.

Isä ja poika Kamala tarina -novellissa.
Kamala tarina -novelli kertoo homssuperheestä, johon kuuluu isä, äiti, isoveli ja pikkuveli. Tarina kerrotaan isoveljen näkökulmasta.

Homssu Tuhto Muumilaakson marraskuussa.
Muumilaakson marraskuussa Tuhto-niminen homssu vaeltaa Muumilaaksoon.

Muumiperheen tarina


Muumipappa hyljätään löytölasten kodin portaille eräänä tuulisena syyspäivänä. Hän viettää kurjan lapsuuden löytölasten kodissa hemulin ankarassa kasvatuksessa. Eräänä kevätyönä Muumipappa karkaa ja lähtee seikkailuun. Muumipappa saa kolme ystävää, Fredriksonin, Juksun ja Hosulin. Näiden kanssa Muumipappa seilaa Fredriksonin aluksessa Kuninkaan saarelle, jossa saa kaksi uutta ystävää, Mymmelin tyttären ja kummituksen. 

(Muumipapan nuoruuden ystävät saavat lapsia, joista tulee Muumipapan pojan Muumipeikon ystäviä. Juksu ja Mymmeli saavat Nuuskamuikkusen. Hosuli ja Sosuli saavat Nipsun. Mymmeli saa lukuisia lapsia, joista tunnetaan paremmin Mymmelin tytär ja pikku Myy.)

Eräänä myrskyisenä syysyönä Muumipappa kävelee rannalla, kun aallot huuhtovat rantaan maailman kauneimman muumipeikon, Muumimamman. Muumipappa ja Muumimamma menevät naimisiin ja saavat lapsen, Muumipeikon. Muumipappa lähtee seikkailemaan hattivattien kanssa ja rakentaa Muumitalon. Suuri tuhotulva kuitenkin huuhtoo pois Muumitalon. Muumipeikko ja Muumimamma lähtevät etsimään isäänsä. Matkalla he tutustuvat Nipsuun. Lopulta Muumipappa löytyy kuten myös Muumitalo, joka on ajelehtinut kauniiseen laaksoon, Muumilaaksoon.

Muumit asettuvat asumaan kotiinsa ja elävät mukavaa elämää, kunnes piisamirotta ilmestyy ovelle ja varoittaa maailmanlopusta. Selviää, että hirmuinen pyrstötähti iskeytyy pian maahan. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät retkelle tähtitornille saadakseen lisää tietoa pyrstötähdestä. Matkalla he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, Hemuliin, Niiskuun sekä tämän kauniiseen siskoon, Niiskuneitiin, johon Muumipeikko ihastuu. Lopulta retkeläiset palaavat Muumilaaksoon ja pelastuvat nipin napin pyrstötähdeltä, joka ei iskekään maahan vaan vain hipaisee sitä.

Muumiperhe käy talviunille marraskuussa ja herää jälleen huhtikuussa. Muumipeikko viettää hurjan hauskan kesän tulvillaan seikkailuja: taikuri hattuineen, mamelukkikala, jättimäinen smaragdi, oudot vieraat Tiuhti ja Viuhti… Muumipeikko tapaa myös ensimmäistä kertaa Mörön. Elokuussa Nuuskamuikkunen lähtee ensimmäisen kerran etelään talveksi.

Eräänä elokuuna Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan ja lukee niitä ääneen Muumipeikolle, Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle. Niin he saavat tietää isistään ja äideistään. Muistelmien loppuessa Muumipapan nuoruuden ystävät tulevat yllätysvierailulle. Mymmelin tytär ja pikku Myy jäävät Muumilaaksoon asumaan.

Erään vuoden kesäkuussa Nuuskamuikkunen ei ole vieläkään palannut etelästä. Juuri ennen juhannusta tulivuori purkautuu ja aiheuttaa tulvan Muumilaaksoon. Muumiperhe sekä Niiskuneiti, Mymmelin tytär, pikku Myy sekä ohi kulkeneet Homssu ja Miska pelastautuvat ajelehtivaan teatteriin. Sattumusten vuoksi perhe joutuu eroon toisistaan, mutta Muumipapan kirjoittaman näytelmän avulla kaikki perheenjäsenet päätyvät jälleen yhteen. Nuuskamuikkunenkin tulee takaisin. Tulvan jälkeen muumiperhe ystävineen palaa Muumilaaksoon.

Muumit nukkuvat talvisin talviunta, mutta eräänä talvena Muumipeikko herää eikä saa enää unta. Hän viettää koko talven ilman perhettään, joka koisii Muumitalossa. Seuranaan hänellä on pikku Myy, Muumipapan uimahuoneessa asustava Tuu-tikki sekä sekalaisia talviolentoja. Muumipeikko tapaa myös jälleen Mörön mutta ei enää pelkää tätä yhtä paljon. Keväällä muu muumiperhe herää. Muumipeikko huomaa muuttuneensa talven aikana, eikä hän usko, että toiset pystyvät täysin koskaan ymmärtämään hänen talvikokemustaan.

Seuraavaksi tapahtuu kaikenlaisia sekalaisia sattumuksia. Nuuskamuikkusen ei keväällä tekisi mieli palata kotiin matkoiltaan. Muumipeikko löytää lohikäärmeen. Muumiperhe ottaa luokseen asumaan Ninni-nimisen näkymättömän lapsen ja tekee tästä taas näkyvän. Nipsu antaa pois lempilelunsa ja kuulee Nuuskamuikkuselta opettavaisen tarinan. Muumiperhe herää kesken talven viettämään joulua ensimmäisen kerran.

Erään vuoden elokuussa Muumipappa huomaa kyllästyneensä omaan elämäänsä ja päättää muuttaa majakkasaarelle asumaan. Mukaan lähtevät Muumipeikko, Muumimamma ja pikku Myy. Saarella muumiperhe käy läpi monenlaisia suuria tunteita. Muumimamma kaipaa takaisin laaksoonsa, Muumipappa yrittää selvittää suhdettaan mereen, ja Muumipeikko rakastuu merihevosiin ja ystävystyy Mörön kanssa. Saarella muumiperhe havaitsee, että majakka on sammunut. Lokakuussa selviää, että saarella asuva kalastaja on majakanvartija, ja niin majakka sytytetään taas.

Samaisen vuoden elokuussa Nuuskamuikkunen on lähtenyt Muumilaaksosta kirjoittamatta edes kirjettä Muumipeikolle. Myöhemmin syksyllä Nuuskamuikkunen havaitsee unohtaneensa sadelaulunsa tahdit Muumilaaksoon ja päättää palata Muumilaaksoon. Mymmelin tyttären taas tekee mieli tavata pikkusiskoaan pikku Myytä, ja niin hänkin matkaa Muumilaaksoon. Marraskuussa Muumitaloon saapuu Nuuskamuikkusen ja Mymmelin tyttären lisäksi muitakin sekalaisia vieraita. He kaikki tulevat katsomaan muumiperhettä mutta joutuvat pettymään havaitessaan muumiperheen lähteneen pois. Vieraat elävät Muumitalossa marraskuun ajan kunnes ensilumen aikoihin palaavat takaisin omiin koteihinsa talvea viettämään. Nuuskamuikkunenkin saa sadelaulunsa ja lähtee taas vaelluksellensa. Vain pieni homssu Tuhto jää odottamaan muumiperhettä ja näkee jo, kuinka heidän veneensä myrskylyhdyn valo kajastaa merellä… Marraskuussa muumiperhe siis palaa majakkasaarelta takaisin Muumilaaksoon… Vai palaako? Sen Tove Jansson jättää lukijan päätettäväksi.

(Tässä on muumiperheen seikkailut kronologisessa järjestyksessä siten kuin ne Muumi-kirjoissa on esitetty. Muumi-kuvakirjojen ja Muumipeikko-sarjakuvan tarinat olen jättänyt tästä tekstistä pois.)

Muumi-kirjojen nyytit ja mönkiäiset

Muumimaailmassa on kaksi pientä olentoryhmää: knytt (nyyti) ja kryp (mönkiäinen).

Nyytit ovat hyvin ujoja, hiljaisia ja huomaamattomia olentoja. Nyytit ovat ensimmäisissä Muumi-kirjoissa pienissä sivuosissa. Taikatalvesta eteenpäin näkymättömien ja mitättömien hahmojen osuus Muumi-kirjoissa kasvaa, ja niin nyytitkin pääsevät suurempiin rooleihin. Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa nyyti on jopa pääosassa.

Mönkiäisille ei ole yleensä annettu persoonaa toisin kuin nyyteille, ja mönkiäiset ovat selvästi enemmän eläimiä kuin nyytit. Sirke Happonen kuvaa mönkiäisiä osuvasti "täytekansaksi".

Laila Järvinen lienee 1950-luvun Muumi-kirjojen suomennoksissaan ymmärtänyt kryp- ja knytt-sanat synonyymeiksi, koska hän on käyttänyt samoja nimityksiä näistä kahdesta eri olentoryhmästä. Knytt, småknytt, kryp ja småkryp on eri kirjoissa suomennettu mm. mönkijäksi, pikkupörriäiseksi, mönkiäiseksi ja ötökäksi. Vuonna 1960 Kirsi Kunnas suomensi Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjan ja vakiinnutti nyyti-sanan knytt-sanan suomennokseksi.

Mönkiäiset ja nyytit ovat ulkomuodoltaan hyvin vaihtelevan näköisiä, kuten seuraavista kuvista selviää.

Nyyti eli pikkupörriäinen Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa.

Nyyti eli ötökkä Salome Taikatalvessa.

Nyyti Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.

Nyyti Tuitun kanssa Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kuvakirjassa.
Onkohan Tuittukin nyyti?

Nyyti Kuusi-novellissa.

Nyyti ja sen sukulaiset Kuusi-novellissa.

Mönkiäinen eli Ti-ti-uu Kevätlaulu-novellissa.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Mūmin (1969) ja Shin Mūmin (1972)

Japanilaiset rakastavat muumeja, joten eipä ole ihme, että Japanissa on ehditty tehdä jo neljä muumianimesarjaa ja yksi muumianime-elokuva. Tässä tekstissä esitellään näistä sarjoista kaksi ensimmäistä.


Mūmin (1969)

Mūmin eli Muumi on vuonna 1969 valmistunut 65-jaksoinen japanilainen animesarja. Sarja on tunnettu siitä, että se ei saanut Tove Janssonin hyväksyntää. Tove matkusti Japaniin katsomaan tv-sarjan jälkeä eikä pitänyt näkemästään lainkaan. Animelle ei saatu levityslupia muihin maihin. Syitä ei ole vaikea keksiä. Muumihahmot ovat muuttuneet lähes tunnistamattomiksi sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Tarinoita on myös muuteltu rankemmalla tavalla, ja mukana on paljon hahmoja, joita ei kirjoissa ole. Muumilaaksossa on täysin sinne kuulumattomia asioita kuten autoja. Jaksoissa on paljon väkivaltaa, ja tunnelma on välillä kovin ahdistava. Hahmot myös ryyppäävät. Sarja on selvästi suunnattu enemmänkin aikuisille kuin lapsille.

Ruma muumi.


Shin Mūmin  (1972)

Shin Mūmin eli Uusi Muumi on vuonna 1972 valmistunut 54-jaksoinen jatko-osa Mūmin-sarjalle. Tähän jatko-osaan Muumeista muokattiin enemmän alkuperäisteosten kaltaisia, ja sarja saikin Tovelta levitysoikeudet. Muumien ulkonäkö on tässä sarjassa hurjan erilainen verrattuna aikaisempaan sarjaan. Eron voisi tiivistää näin: vuoden 1969 muumit ovat rumia ja vuoden 1972 muumit ylisöpöjä. Tämä sarja onkin selvästi jo enemmän lastenohjelma, vaikka kyllä tässäkin on mukana monia outouksia.

Söpö muumi.


Extrakivaa!

Kaikki sarjan jaksot on ladattu YouTubeen, ja ne voi katsoa snusmumur1kun kanavalla. (En kyllä suosittele näitä herkkänahkaiselle muumien ystävälle, sillä näistä jaksoista voi tulla oikeasti paha mieli!)

Lisätietoa sarjoista saa näistä teksteistä: Jari Lehtisen esitelmä sekä Eija Niskasen artikkeli valottavat tv-sarjan taustoja, kun Samin animaatioblogissa taasen vertaillaan muumien ulkonäön muutosta sarjan edetessä.

Sarjoissa on muuten aika ihana tunnuslaulu!

Olen kerännyt kuvakansioon järkyttävimpiä ja oudoimpia asioita, joita näissä kahdessa animesarjassa esitettiin.

Haisuli. <3

Tove Jansson ateljeessaan

Tässä on muutamia kuvia vanhasta Tove Janssonista hänen ateljeessaan.

Tove 1975 omakuvansa kanssa.

Tove 1975.

Tove 1982.

Tove 1987.

Tove 1987.

Tove 1990-luvulla.

Tove Jansson lapsena













Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)


Muumipeikko ja pyrstötähti (Tanoshii Moomin ikka: Muumindani no suiseion vuonna 1992 ilmestynyt japanilainen anime-elokuva, joka pohjautuu Tove Janssonin samannimiseen Muumi-kirjaan. Elokuvan tuotti Dennis Livson, käsikirjoitti Akira Miyazaki, ohjasi Hiroshi Saito ja sävelsi Pierre Kartner. Elokuva seuraa kirjaa sangen uskollisesti, vaikkakin joitakin muutoksia on tehty. Pikku Myy on otettu mukaan tarinaan - ymmärrettävistä syistä, sillä onhan tuo pikku tuittupää yksi suosituimpia muumihahmoja ja tuokin elokuvaan sutkautuksillaan lisää huumoria. Animaatio on silmiähivelevää, ja musiikki on kaunista.

Piisamirotta tulee muumiperheen luo ja alkaa paasata maailmanlopusta.
Muumipeikko, Nipsu ja pikku Myy
lähtevät tähtitornille selvittämään, mistä on kysymys.

Matkalla he saavat uusia ystäviä:
Nuuskamuikkusen, Niiskun, Niiskuneidin ja Hemulin.

Tähtitornissa selviää, että maahan aikoo iskeytyä pyrstötähti.

Joukko lähtee pikaisesti kohti kotia,
jotta he ehtivät Muumipeikon syntymäpäiväksi kotiin syömään kakkua.

Lapset saapuvat kotiin juuri ennen kuin pyrstötähti iskee maahan.

Onneksi pyrstötähti ei tuhoakaan maata.

Merikin tulee takaisin.

Happy end.